Tänne tulevat tilastotamma Brendan hoitotarinat!

”Juuusoo…”, kuulin Iiriksen äänen takaani. ”Meillähän on vielä yksi karsina ja nyt löytyi aivan upea tamma sen täyttämään”, hän jatkoi. Naurahdin ja katsoin vaimoani hieman epäilevästi. Tovin keskusteltuamme saimme kuitenkin kompromissin aikaan – ja kas vain pian istuimme autossa matkalla kohti Aittohaaraa.

Meille mahdollisesti muuttava kauraturpa oli nimeltään Brenda, kokonimeltään Brendon Best Friend. Tilastotamman tiikerinkirjava väritys ja kultainen luonne ilmeisesti herättivät Iiriksen sisäisen keräilijän vaiston jonka avulla muutkin hevoset ovat löytäneet tiensä meille. Juttelimme mahdollisesta uudesta asukkaasta, eikä aikaakaan kun saavuimme Aittohaaran tiluksille.

Meitä vastassa oli iloisen rempseä Inna, talliomistaja. Rupateltuamme hetken kolmistaan kävelimme Brendan karsinalle, josta tamma nosti ilmeikkään päänsä heti kuullessaan askelemme lähestyvän. ”Hei kaunokainen”, Iiris leperteli tammalle hymy korvissa. Katsoin vaimoani hymyillen, sillä olen nähnyt tuon hymyn ennenkin – viisi kertaa. Inna ojensi meille harjapakin ja annoin Iiriksen harjailla tammaa rauhassa, jonka jälkeen varustimme hevosen koeratsastusta varten.

Brenda oli energinen, mutta sen me tiesimmekin jo Innan aiemmin antaman kuvauksen perusteella, eikä Iiriksellä ollut sen suurempia ongelmia pitää tammaa hallinnassa. Saimme pienet näytteet myös tamman koulu- sekä esteratsastuspotentiaalista – ja pääsin minäkin selässä käymään. Kaiken kaikkiaan olimme tyytyväisiä Brendaan, olihan tamma sitä mitä taustatiedoista ymmärsimme ja lähdimme hakemaan.

Palasimme Aittohaaraan seuraavana aamuna, kantaen uuden asukkaamme omaisuuden auton perään sekä totta kai valmistellen tamman kuljetusta varten. ”Hei tyttö, ootkos valmis lähtemään uuteen seikkailuun?”, kysyin Brendalta rapsuttaen samalla sen kaulaa. Traileriin tamma meni ilman sen kummempia ponnisteluja ja matka kohti kotitilaa sai alkaa!
”Musta tuntuu, että Brenda on tosi hyvä lisä meidän poppooseen”, Iiris sanoi minulle meidän ajaessamme kotia kohti – enkä voinut muuta kuin nyökätä, sillä minulla oli aivan samanlainen tunne.